Harvalla koirankasvattajalla on mahdollisuus pitää itsellään kaikkia jalostukseen ajattelemiaan pentuja. Eikä aina ole mahdollisuutta jättää pentueesta yhtäkään pentua kotiin kasvamaan; siksi kasvattaja sijoittaa pennun perheeseen.


Kasvattaja ja pennun ottaja täyttävät Suomen Kennelliiton sijoitussopimuksen. Sopimuksessa sovitaan yleisiä koiranpitoon liittyviä asioita joita molemmat osapuolet sitoutuvat allekirjoituksin noudattamaan.

Koiran sijoittaminen ja sijoitukseen ottaminen on yhteistyötä, työtä yhteisen asian eteen. Oli se sitten näyttelyt tai muu, esimerkiksi joku koe. Siksi sijoituskoiran ottamista pitää ja tulee harkita jopa huolellisemmin kuin heti omaksi ostamaansa koiraa.

Kasvattajan kannalta nartun antaminen sijoitukseen on myös luottamuksen osoitus pennunottajaa kohtaan ja kasvattaja toivoo, että ei pety vaan yhteistyö toimisi. Koiraa sijoitukseen ottavan henkilön tai perheen sekä kasvattajan pitää muistaa ehdot joihin sitoutuu.

Sijoituskoira ei ole puoli-ilmaiseksi saatu koira, vaan vastapalveluksena kasvattaja yleensä haluaa koirastaan jälkeläisiä. Siksi kasvattaja sijoittaakin pentueen parhaaksi katsomansa nartun. Pelkkä edullinen hankintahinta on väärä motiivi hankkia sijoitusnarttu ja jos näin on, siitä tulee yleensä molemminpuolista mielipahaa.

Kun ja jos otat sijoitusnartun, se on todennäköisesti poissa kasvattajan luona astutuksen aikaan, ennen pentujen syntymää ja niiden aikana. Synnytys ja pentujen imettäminen on aina raskas kokemus nartulle. Narttu ei ehkä ole kotiin palatessaan ihan niin hyvännäköinen ja hyvässä turkissa kuin ennen pentujensa syntymää.

Oletko näihin asioihin valmis?

Nartun jalostuskäyttöön liittyvät kulut maksaa kasvattaja, esimerkiksi progesteronitestit, astutukset, ultra, mutta sijoituskoiran ottajalle jää normaalit käytännön kulut esimerkiksi ruokinta, sairaudesta tai tapaturmasta johtuvat eläinlääkärin kulut, madotukset ja rokotukset.

Sitten vielä -
kasvattaja on yleensä kiinnostustunut kasvatistaan. Hän haluaa mahdollisesti nähdä koiran sillointällöin tai saada siitä kuvia, seurata sen kehitystä ja tietää millainen luonne koiralla on. Näin samalla kasvattaja varmistaa, että koira on hyvin hoidettu. Kasvattaja haluaa mahdollisesti viedä koiraa esimerkiksi näyttelyihin, mutta sen opettaminen jää usein sijoitusperheen vastuulle.

Mieti -
jos tuntuu, että yhteydenpito kasvattajaan ei tunnu kivalta, silloin ei ole hyvä ottaa koiraa sijoitukseen lainkaan. Jos haluat itsellesin ihan oman kotikoiran etkä halua harrastaa koirasi kanssa sitä mitä kasvattaja mahdollisesti toivoo, silloinkaan sijoituskoira ei ehkä sinulle sovi.